Sjögårdin kartano

Sjögårdin kartanoympäristö puistoineen ja puutarhoineen kuvastaa kartanoarkkitehtuurin ja puutarhasuunnittelun vuosisataista historiaa, jota leimaa etenkin 1900-luvun rakennusvaihe. Sjögård on tärkeä osa Pernajanlahden keskiajalta periytyvää kartanokeskittymää.

Sjögårdin kartanon rakennusryhmä koostuu empiretyylisestä päärakennuksesta ja kolmesta päärakennuksen tyyliä noudattavasta flyygelirakennuksesta sekä syrjemmällä olevista tiilisistä talousrakennuksista. Asuinrakennusten yhtenäinen arkkitehtuuri on arkkitehti Lars Sonckin 1920-luvulla suunnittelemasta korjausvaiheesta. Kartanon koristepuutarha on Bengt Schalinin suunnittelema. Päärakennuksen keskiakselista alkaa merelle johtava käytävä, jonka päätepisteenä on kaksi laiturille sijoitettua uimahuonetta.

Sjögårdin rälssisäteri oli jo keskiajalla asumakartano. Seuraavilla vuosisadoilla siihen liitettiin useita muita rälssitiloja. Kartano on 1500- ja 1600-luvulla ollut mm. Fleming-, Wildeman-, Ståhlhandske- ja Creutz-sukujen omistuksessa. Kartanon päärakennus on todennäköisesti peräisin 1850-luvulta.

Sjögårdin jälkeen länsirannalla sijaitsevat Tjusterbyn ja Tervikin kartanot, vaikka ne eivät yhtä lailla näykään lahdelle. Kartanot muodostavat Suomessa harvinaislaatuisen kartanokulttuurin kokonaisuuden. Niiden arkkitehtuuriin sisältyy muistomerkkejä 1500-luvulta saakka.  Museoviraston määritysten mukaan kartanoiden rakennuskanta, puistot, puukujanteet ja viljelyalueet muodostavat keskeisen osan Pernajanlahden valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta.

 

 

Sjögårdin kartano mereltä päin

Tervikin kartano

Tervikin kartanon empiretyylinen talouskeskus puistoineen on ainutlaatuinen arkkitehtoninen kokonaisuus maassamme. Kartanon pihapiirin muodostavat kaksikerroksinen päärakennus, toinen C.L. Engelin suunnittelemasta kahdesta flyygelirakennuksesta ja harvinaislaatuinen fatabur-rakennus. Miespiha on erotettu talouspihasta kiviaidalla. Arkkitehtonisesti edustavat, empiren henkeen rakennetut talousrakennukset keskittyvät ajotien toiselle puolen. Päärakennusta ympäröi puutarha -ja puistoalue, missä puuston reunustama joki muodostaa puistotaiteellisen elementin. Tervikin kartanolle johtaa maan pisimpänä pidetty tammikuja halki vuosisataisen viljelymaiseman.

Tervikin kartanorakennuksen runko periytyy vuodelta 1736. 1810-luvun lopulla maamarsalkka de Geer tilasi kartanon uudistamiseksi piirustukset C.L. Engeliltä. Uudistukset koskivat ennen muuta rakennuksen ulkoasun muuttamista ja keskeissalirakennuksen laajentamista päätyihin liitettävillä matalilla siivekkeillä sekä sisätilojen "uudenaikaistamista" pariovilla ja empirekoristelistoilla. Muutos ei koskenut 1700-luvun rakennusvaiheesta peräisin olevaa huonejakoa eikä keskeisten huoneiden puisia kokopaneeleita. Engelin suunnitelma toteutettiin 1820-luvulla A.F. Granstedtin muuttamana. Rakennus korotettiin kaksikerroksiseksi ja koristeltiin runsailla listoituksilla 1860-luvun alussa C.A. Edelfeltin tekemän suunnitelman mukaan. Ulkoasu palautettiin empirehenkiseksi Carl Frankenhaeuserin 1926 tekemien piirustusten mukaan. Frankenhaeuser yhdisti uuden vuorauksen Engelin piirtämään portaaliin ja ikkunan kehyslaitteisiin.

Tervikin kartano

Tjusterbyn kartano

Tjusterbyn kartanon kaksikerroksinen, tiilestä muurattu tornillinen päärakennus on ainoita ns. englantilaisen uusgotiikan jäljittelijöitä Suomessa. Päärakennuksen suunnitteli 1859 ruotsalaisia esikuvia soveltaen ruotsalainen arkkitehti C.J. von Heidecken, josta tuli myöhemmin Turun lääninarkkitehti. Rakennuksessa on epäsymmetrisesti sijoitettu katkaistu torni varhaisten suurhuviloiden tapaan. Laaja puisto muistotemppeleineen on perustettu päärakennuksen rakentamisaikoihin.

Kartanon pihassa on säilynyt 1500-luvulla pystytetyn kivikartanon kellarikerros muistona niistä muutamista ylhäisaateiston asuinkartanoista, jotka oli rakennettu kivestä. Tjusterby rälssisäteri perustettiin keskiajalla. 1800-luvulla siihen liitettiin kaksi Gammelgårdin ja kahdeksan Gersbyn rälssitilaa. Linnanpäällikkö Wildeman rakennutti kartanoon kivisen asuinrakennuksen 1500-luvun puolivälissä, joka oli Itä-Uudenmaan kartanoiden ainoa kivinen päärakennus 1500-luvulla. Linna tuhottiin 1571, mutta kunnostettiin saman vuosikymmenen lopulla. Lopullisesti vanha asuinrakennus tuhoutui ison vihan aikana. 1700-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin kartano oli Tervikin kartano de Geerien omistuksessa. Tiilinen päärakennus rakennettiin prokuraattori Frans Richard de la Chapellen aikana 1860-luvulla.

Tjusterbyn kartano

Malmgårdin kartano

Malmgårdin kartano linnamaisine päärakennuksineen, suurine tiilisine talousrakennuksineen, kuusiaitoineen ja puistoineen luo poikkeuksellisen historiallisen ja maisemallisen kokonaisuuden peltolakeuksien keskelle. 1800-luvun historismiin tukeutuvalle päärakennukselle on harvoja vastineita Suomessa.

Malmgårdin kartano sijaitsee Forsbyn ruukinalueen pohjoispuolella Koskenkylänjoen länsirannalla, Päijänteen alueelle johtavan vanhan kauppatien varrella. Kaksikerroksinen, peittämättömästä tiilestä muurattu linnamainen kartanon päärakennus on saanut tyylivaikutteensa pohjoisranskalaisesta renessanssista. Kaksikerroksinen tiililinna, johon liittyy kaksi yksikerroksista pihalle työntyvää siipeä, on rakennettu 1882-85 arkkitehti F.A. Sjöströmin piirustusten mukaan. Kartanon interiöörien yleiskäsittely ilmentää kertaustyylejä ja huomattavin tila on toisen kerroksen suuri ritarisali loisteliaine seinä- ja kattomaalauksineen.

Päärakennuksen liittää puistoon terassi ja portaikkorakennelma. Englantilaistyylinen maisemapuisto on osittain rakennettu puutarhuri M. G. Steniuksen 1884 laatimien suunnitelmien ja osittain maisema-arkkitehti A. F. Rydbergin 1890 tekemien suunnitelmien mukaan. Kartanolinnan koillispuolella on talouspiha, jonka rakennukset ovat pääasiassa 1800-luvun jälkipuolelta.

Malmgårdin kartano muodostui kahdesta Ernst Creutzille lahjoitetusta tilasta 1622, mistä lähtien kartano on säilynyt samalla suvulla. Vuonna 1684 kartanosta muodostettiin säteriratsutila. Vanha asuinpiha käsitti empiretyylisen päärakennuksen ja kaksi mansardikattoista sivurakennusta. Nykyisen päärakennuksen valmistuttua vanha asuinrakennus muutettiin kansakouluksi ja sivurakennukset työväenasunnoiksi. Malmgårdin ulkotilan Tetomin mailla, pienessä metsäsaarekkeessa on perimätiedon mukaan sijainnut Pernajan ensimmäinen kirkko.

Malmgårdin kartano

Suur-Sarvilahden kartano

Pernajassa, nykyisin Loviisaan kuuluva, Suur-Sarvilahden kartano rakennettiin 1670-luvulla. Yhdessä Louhisaaren kartanolinnan kanssa se on Suomen ainoa myöhäisrenessanssin palatsityylinen kartanolinna, mutta toisin kuin Louhisaari, Suur-Sarvilahden kartano on saanut vaikutteita myös barokista.

Sarvilahden rälssitilan maita ovat hallinneet 1400-luvulta alkaen maan ylhäisaatelistoon kuuluvat Creutz-, von Morian- ja von Born-suvut, kunnes kartano 1956 siirtyi testamentilla Svenska Litteratursällskapetin omistukseen. Lorenz Creutz vanhempi loi Sarvilahden kartanosta todellisen suurtilan ostamalla ja yhdistämällä suuren joukon lähiseudun tiloja. Kartanon päärakennuksen rakennustyöt aloitettiin 1672.

Kolmikerroksisen hollantilaista klassismia kuvastavan kartanon päärakennuksen muurarimestarina ja mahdollisesti suunnittelijana on Lorentz Creutzin toimeksiannosta toiminut viipurilainen Achatius Groneberg. Kuutiomaisen rakennuksen runko jakautuu kahdella poikittaisella sydänseinällä keskeishallitilaksi ja sen molemmin puolin erikokoisiksi huonesarjoiksi. Kolmanteen kerrokseen on sisustettu juhlasali ja edustavimmat vierashuoneet.

Päärakennus vaurioitui sekä isonvihan (1713-1721) että pikkuvihan (1742-1743) aikana. Päärakennusta kunnostettiin sotien jälkeen ja mm. muutamat kattomaalaukset maalattiin tässä korjausvaiheessa. Päärakennukseen tarttui tuli sivurakennuksen tuhonneesta tulipalosta vuonna 1880. Tulipalossa tuhoutuivat kartanon säterikatto ja kolmas kerros. Kartano kunnostettiin arkkitehti F.A. Sjöströmin suunnitelmien mukaan, säterikatto korvattiin aumakatolla ja julkisivuun avattiin uusi ikkuna-akselisto. Palanut sivurakennus rekonstruoitiin 1600-luvun asuunsa. Vuonna 1934 tehdyssä Hilding Ekelundin suunnittelemassa restauroinnissa palautettiin päärakennukseen 1600-luvun tyylinen säterikatto.

Identtiset, säterikattoiset sivurakennukset sekä porttirakennuksina toimivat tiiliset 1850-luvulla rakennetut talli ja viljamakasiini täydentävät barokkipihan symmetristä sommitelmaa. Läntisessä, todennäköisesti 1600-luvun sivurakennuksessa on säilynyt karoliiniselta ajalta peräisin oleva säterikatto. Toinen sivurakennuksista on korvattu 1880 palon jälkeen uudella. Kartanon talousrakennukset sijaitsevat kauempana päärakennuksesta.

Kartanon aikanaan huomattavan laajoilla tiluksilla on monipuolisia ja eri vuosisadoilta peräisin olevia rakennettuja ympäristökokonaisuuksia sekä vuosisatoja viljelyssä ja laidunnettuna olevia alueita. Sarvilahden kartanokeskusta ympäröi Suuren Rantatien eteläpuolinen viljelymaisema ja laidunalue sekä Strömslandetissa sijaitsevat jakamattoman Sarvilahden kartanon vanhat lampuotikylät Ströms ja Hormnäs sekä kartanon pohjoispuolelle 1910-luvun alussa jakojen seurauksena syntynyt Norr-Sarvlaxin kartano. Norr-Sarvlaxin kartano syntyi 1900-luvun alussa Sarvilahden omistajan Viktor Magnus von Bornin jakaessa kartanon maita kahdeksan lapsensa kesken.

Sarvilahden kartano

Lähde: Museovirasto